Täydellinen kulttuuriharrastus
-TYÖPAJA

Järjestin Täydellinen kulttuuriharrastus -työpajan keväällä 2017. Työpaja oli osa opinnäytetyötä varten tekemääni tutkimusta. Työpajassa kartoitettiin osallistujien kokemuksia erilaisista taide- ja kulttuuriharrastusporukoista ja -yhdistyksistä. Kaikilla osallistujilla oli kokemusta erilaisista taideharrastuksista. 

Millainen harrastuskokemus olisi täydellinen?

Asiaa mietittiin palvelumuotoilun tutkimusmenetelmää käyttäen, asiakaspolun avulla. Palvelupolku kuvaa kokonaisuutta, jonka asiakas käy läpi palvelun aikana. Polkua voidaan kuvata eri mittaisiin osiin jaetulla aikajanalla. Palvelupolut taas koostuvat kontaktipisteistä, tapahtumista joissa käyttäjä on eri tavoin vuorovaikutuksessa palvelun kanssa. Kontaktipisteitä ovat esimerkiksi käyttäjän kohtaamiset laitteiden, ohjelmistojen tai ihmisten kanssa. (Tuulaniemi, 2011, 78–79)

Kokemukset harrastuksen eri vaiheissa

Koska työpajassa osallistujat miettivät kukin omaa harrastustaan, olin määritellyt ennalta palvelujen vaiheita hyvin yleisellä tasolla. Näitä vaiheita olivat odotukset, tutustuminen, päätös, harrastustoiminta ja mieleen palauttaminen. Kukin osallistuja mietti näitä vaiheita läpi muistellen omaa harrastuskokemustaan ja listasi samalla asioita, jotka olivat herättäneet joko negatiivisia tai positiivisia tunteita. Lopuksi arvioimme mitkä haasteet kussakin polun kohdassa olivat merkittävimpiä ja ideoimme ratkaisuja näihin ongelmiin. Oli kiinnostavaa huomata, että olipa kyseessä sitten kuoro taikka maalaus- tai tanssikurssi, harrastusten kipukohdat olivat hyvin samanlaisia.

Oli kiinnostavaa huomata, että olipa kyseessä sitten kuoro taikka maalaus- tai tanssikurssi, harrastusten kipukohdat olivat hyvin samanlaisia.

Ennakko-odotukset ja tutustuminen

Kun osallistujia pyydettiin miettimään minkälaisia odotuksia harrastukseen oli liittynyt, negatiivisia kokemuksia oli usein siitä, olisiko itse riittävän hyvä ja sopisiko mukaan porukkaan. Harrastukseen oli helpompi lähteä, jos kaveri aloitti samaan aikaan tai oli jo ennestään mukana harrastusporukassa. Ratkaisuksi tähän alun jännitykseen ja epäröintiin ehdotettiin tutustumismahdollisuutta ja sitä että harrastuksesta (ja myös nykyisistä harrastajista) saisi mahdollisimman paljon tietoa jo ennakkoon, esimerkiksi nettisivujen kautta. Harrastusryhmät voisivat myös jollakin tavalla kannustaa kaverin mukaan ottamista.  

Tutustumisvaiheessa hinta-laatusuhteella tuntui olevan iso merkitys. Harrastus saattoi katketa jo ensimmäiseen käyntiin, jos tunti oli huonosti suunniteltu, ei pysytty aikatauluissa tai ohjaaja ei vaikuttanut ammattitaitoiselta. Ratkaisuiksi työryhmä ehdotti aktiviteettien hyvää ennakkosuunnittelua, sekä harrastajien sitouttamista ryhmän yhteisiin pelisääntöihin. Myös henkilökemioilla oli suuri vaikutus, ja siihen miten esimerkiksi huonoon käytökseen puututaan. Osan mielestä ryhmässä oli usein mukavampaa, jos joukossa oli kaikenikäisiä. 

Harrastus saattoi katketa jo ensimmäiseen käyntiin, jos tunti oli huonosti suunniteltu, ei pysytty aikatauluissa tai ohjaaja ei vaikuttanut ammattitaitoiselta.

Mikäli harrastus on koettu antoisaksi ja ryhmä on tuntunut mukavalta, on harrastusta päätetty jatkaa. Tutustumisen jälkeen harrastuksen varsinainen aloitus koettiin hankalaksi mikäli ilmoittautuminen tai haku oli tehty liian vaikeaksi turhan pitkillä lomakkeilla, tai jos ilmoittautua voi vaikka vain puhelimitse tiettyyn aikaan.

Yleisimmät kömmähdykset toiminnassa

Itse harrastustoiminnasta löydettiin useita ongelmakohtia. Puhuttiin ryhmän vaihtelevasta tasosta, jäsenten motivaatiosta, erilaisista harrastukseen liittymättömistä velvoitteista, sääntöjen puuttumisesta tai niiden noudattamatta jättämisestä sekä erilaisista tiedonkulun ongelmista. Merkittävimmäksi haasteeksi koettiin kuitenkin se, jos ei ollut saanut riittävää ohjausta tai apua tarvittaessa. Työryhmä pohti ratkaisuksi muun muassa erilaisia tasoryhmiä ja juttelutuokioita ohjaajan kanssa. Kukin harrastaja tulisi huomioida yksilönä, mutta ei kuitenkaan muiden kustannuksella.

Kukin harrastaja tulisi huomioida yksilönä, mutta ei kuitenkaan muiden kustannuksella.

Harrastus, johon oli sitouduttava vahvasti, koettiin hyväksi usein siksi, että tällöin oli ollut myös mahdollista vaikuttaa ryhmän toimintaan. Toisaalta arvostettiin myös harrastusryhmiä, joihin ei juurikaan tarvinnut sitoutua ja joissa sai osallistua kuten itselle sopi. Jälkimmäisten ryhmien ongelmaksi koitui kuitenkin vaikutusmahdollisuuksien puute.

Harrastusporukasta oli pudottu pois useinmiten ajan puutteen tai uuden elämäntilanteen vuoksi. Ratkaisuksi kiireisille harrastajille työryhmä ehdotti tapaamisajankohtien sopimista kohderyhmälle sopivaksi sekä joustavaa toimintaa siten, että esimerkiksi harrastuskäynnin perumisesta ei rangaistaisi lisäkustannuksilla. Tällä tavoin myös vanhan harrastuksen uudelleen lämmittely koettaisiin helpommaksi.   

Päätelmät

Sinänsä tulokset eivät olleet yllättäviä, mutta ne kyllä vahvistavat käsitystä siitä, mitkä perusasiat tulisivat olla kunnossa, jotta harrastuksen pariin saataisi houkuteltua uusia jäseniä ja että toiminta tuottaisi iloa käyttäjilleen.

Lähteet: Tuulaniemi, J. (2011). Palvelumuotoilu. 2. ed. [eBook]. Talentum Media Oy. Available at: http://bit.ly/2ju6eHr [Accessed 10.1.2017]